Paikka: 3. kerroksen, B-siipi

Näyttely keskittyy kolmen Baltian alueen naistaiteilijan – Malle Leisin (1940–2017), Maija Tabakan (1939) ja Marija Teresė Rožanskaitėn (1933–2007) – 1970–1980-luvun tuotantoon myöhäisneuvostokauden ympäristössä. Kaikki kolme ravistelivat silloisen taidemaailman sääntöjä tavallisuudesta poikkeavan esittäytymisen, tilan luomistapojen ja taiteilijuuden heijastusten kautta.

Otsikko Ulos kehyksistä viittaa rajoihin, jotka kaikki kolme teoksissaan ylittivät, mutta myös uuteen tulkintahorisonttiin, jonka he toisilleen luovat. Lisäksi kaikkien kolmen tuotannosta voi löytää kuvasta ulos astuvia tai katsojalle selkänsä kääntäviä (nais)päähenkilöitä, jotka luovat lähtemisen ja uudelle alueelle siirtymisen visuaalisia metaforia. Toisaalta nämä taiteilijat leikittelevät usein monesta kehyksestä koostuvalla rakenteella, joka ravistelee käsitystä stabiilista ja yksiselitteisestä todellisuudesta.

Leis, Tabaka ja Rožanskaitė olivat neuvostoajan Virossa, Latviassa ja Liettuassa poikkeuksellisia taiteilijoita. Heidän Tallinnan, Riian ja Vilnan taideinstituuteissa 1950–1960-luvulla saamansa koulutus oli ideologisilta ja esteettisiltä periaatteiltaan samanlainen. Mutta kaikki kolme erkaantuivat näistä periaatteista hyvinkin nopeasti – eivät välttämättä asettumalla suoraan sääntöjä vastaan, vaan näennäisen yksinkertaisten motiivien ja eleiden merkityksiä venyttämällä ja hämärtämällä.

Vaikka nämä kolme taiteilijaa käynnistävät hedelmällisen dia- tai polylogin, he eivät ole lainkaan kovin samanlaisia. Rožanskaitė astuu ulos kehyksistä sekä sanan varsinaisessa että vertauskuvallisessa merkityksessä, avaa assambleesiensa sisätilan ja siirtyy myöhemmin esineisiin ja installaatioihin. Leisin varhaiset puoliabstraktit kuviot haastavat optisen aistimuksen, ja kompositiot kasveista, kukista ja (joskus) ihmisistä kosmisessa tilassa horjuttavat elämänmuotojen hierarkiaa. Tabaka on tunnettu suurista figuratiivisista maalauksistaan, jotka ovat usein saaneet innoitusta elokuvamaisesta kuvaamistavasta ja muuttuvat ajan kuluessa yhä leikkisämmiksi, ekspressiivisemmiksi ja teatraalisemmiksi.

Leis ja Rožanskaitė ova lähempänä toisiaan ja tarkastelevat kuvioita modernistille ominaisella kriittisellä ja konseptuaalisella katseella, kun taas Tabaka erottuu selvästi postmodernistisena taiteilijana. Tietyllä tapaa Malle Leis on se, joka yhdistää heidät kolme: hänen varhainen tuotantonsa on lähellä Rožanskaitėa, myöhemmät maalaukset Tabakaa. Näyttelyn rakenne on silti lähinnä virtaava: joiltain osin kaikkia kolmea taiteilijaa esitellään tasapuolisesti, joiltain osin dominoi joku ja toisen teokset tulevat mukaan kommentteina tai väliintulona, jotkin rinnastukset perustuvat merkittävään samankaltaisuuteen, toiset kiehtovaan erilaisuuteen.

Näyttely on osa taidemuseo Kumun aloittamaa Baltian taidehistorian tutkimussuuntausta, jonka tavoitteena on avartaa Viron, Latvian ja Liettuan kansallisen taidehistorian rajoja ja synnyttää niiden välille vuoropuhelua. Näyttely jatkaa myös Kumun ohjelmaa, joka keskittyy kaikkien historian aikakausien naistaitelijoiden esille tuomiseen.

Kuraattorit: Anu Allas, Laima Kreivytė
Näyttelyarkkitehti: Anna Škodenko
Graafinen suunnittelu: Tuuli Aule
Koordinaattorit: Tiiu Saadoja, Anastassia Langinen

Teokset ovat kokoelmista:
Viron taidemuseo, Tarton taidemuseo, Viron historiallinen museo, Tarton yliopiston taidemuseo, Narvan museo, Viinistun taidemuseo, Latvian kansallinen taidemuseo, Latvian taiteilijaliitto, Zuzeum, Latvian taideakatemia, Liettuan kansallinen taidemuseo, MO-museo, Lewbenin taiderahasto, Taidekeskus Tartle, yksityiskokoelmat