Mielessä rajaton universumi. Italian transavantgarde ja Viron viileä ekspressionismi
Kunnianhimoisen kansainvälisen suurhankkeen keskiössä on 1980-luvun jälkipuoliskon italialaisten ja virolaisten taiteilijoiden luova vuoropuhelu. Näyttely tuo italialaisista yksityiskokoelmista ja museoista yleisön eteen katsauksen 1970-luvun lopun Italiassa muodostuneen transavantgardistisen ryhmän tuotannosta, joka on sijoitettu rinnan 1980-luvun jälkipuoliskon virolaista taidekenttää uudistaneiden Raoul Kurvitzin (1961) ja Urmas Murun (1961) teosten kanssa. Vaikka Kurvitzin ja Murun kylmä ekspressionismi (taiteilijoiden itsensä sille antama nimitys) syntyi rautaesiripun toisella puolella, se oli ikään kuin italialaisen transavantgarden pohjoismainen heijastus.
Viron taidemuseolle yksi näyttelyn tavoitteista on kiinnittää huomiota 1980-luvun virolaiseen maalaustaiteeseen ja sen merkitykseen lähitaidehistoriassamme. Aikakautta on taiteessa kutsuttu kadotetuksi vuosikymmeneksi. Toisaalta taiteilijat pitivät tiettyä etäisyyttä ylimenokauden päivänpolitiikkaan, toisaalta 1980-luku oli Viron itsenäisyyden palauttamisen jälkeisten suuren muutosten keskellä varsin epäkiinnostava. Sen vuoksi vuosikymmen kaipaa vielä aktiivista paneutumista.
Galleria
Kuraattorit Fabio Cavallucci ja Sirje Helme näyttelystä:
1980-luvun jälkipuoliskon italialainen ja virolainen taidemaailma eroavat toisistaan yhteiskunnallisen ja poliittisen verkostonsa, kokemustensa ja taiteen käytäntöjen sekä toisen maailmansodan jälkeisten mahdollisuuksien puolesta. Transavantgarden ideoiden takana on Italian kuvataiteen vahva perinne. Viron 1980-luvun loppu osui kiihkeiden poliittisten tapahtumisen keskelle, ja täkäläisessä taide-elämässä käynnistyivät prosessit, joiden tuloksena syntyi uusi vapaa taidekenttä. Italialaisten taidetta päätyi Viroon satunnaisten yksittäisten reproduktioiden kautta, ja uuden maalaustaiteen vaikutus kehittyi täällä lyhyessä ajassa omaan suuntaansa.
Transavantgardistinen ryhmittymä syntyi Italiassa suorana vastakohtana edeltävien vuosikymmenten yhteiskunnallisia tavoitteita palvelleelle ja analyyttiselle taiteelle. Ryhmittymää vetänyt kriitikko Achille Bonito Oliva (1939) ja taiteilijat Sandro Chia (1946), Francesco Clemente (1952), Enzo Cucchi (1949), Nicola De Maria (1954) ja Mimmo Paladino (1948) näkivät toimintansa missiona, johon sekoittui myös tietty annos taiteellista ylpeyttä. Toisin kuin Italiassa Raoul Kurvitzin ja Urmas Murun perustama Rühm T ei halunnut asettua vastakkain edellisten sukupolvien kanssa, vaan luoda uusia ajattelu- ja toimintatapoja ikään kuin aiemmasta välittämättä.
Niin transavantgarde kuin Rühm T julistivat keskeisenä periaatteenaan subjektiivista, yksilö- ja tunnekeskeistä lähestymistä taiteeseen, taiteilijan täydellistä luovuutta ja henkistä vapautta. Heidän taiteensa liikkeellepanevana voimana oli eksistentiaalinen jännite, taju ihmiselämän katoavaisuudesta universumissa. Jännite löysi sekä transavantgardessa että kylmässä ekspressionismissa samankaltaisen ilmaisun dramaattisten, mytologisten ja metafyysisten aiheiden piiristä erityisesti maalauksessa, joka nousi taas mielenkiinnon keskiöön.
Tiimi
Kuraattorit: Fabio Cavallucci, Sirje Helme
Näyttelyarkkitehti: Kaarel Eelma
Graafinen suunnittelu: Tuuli Aule
Opetusohjelma: Darja Andrejeva
Koordinaattori: Anastassia Langinen
Näyttelytyöryhmä: Richard Adang, Andres Amos, Pärtel Eelma, Siim Hiis, Inga Jaagus, Darja Jefimova, Liisa Kaljula, Tambet Kütt, Johanna Lamp, Margit Pajupuu, Kaisa-Piia Pedajas, Villu Plink, Johann Põldra, Renita Raudsepp, Juta Ristsoo, Kaidi Saavan, Mati Schönberg, Elnara Taidre, Allan Talu, Eva Tammekivi, Uve Untera, Helen Volber
Teoksia kokoelmista: Collezione D’Ercole (Rooma), Claudio Poleschi Arte Contemporanea, Mart – Trenton ja Rovereton modernin ja nykytaiteen museo, yksityinen kokoelma (Trento, Italia), Viron taidemuseo, Tarton taidemuseo, Viron arkkitehtuurimuseo, SA Postimehe Fond, Reigo Kuivjõgin kokoelma, Raoul Kurvitzin arkisto, Urmas Murun arkisto, Tiina Tammetalun kokoelma, Meriliis Rinnen kokoelma, yksityiset kokoelmat
