Mein siskokset. Avantgarde ja arkielämä
Hiidenmaalta kotoisin olleen merimiehen tyttäret Kristine (1895–1969), Lydia (1896–1965) ja Natalie (1900–1975) Mei astuivat virolaiseen taide-elämään 1910-luvun jälkipuoliskolla.
Taiteilijanaisille harvinaiset aiheet ja lähestymistavat sekä marginaaliset, vähemmän arvostetut tekniikat ovat nostaneet heidät Viron modernismin klassikoiden joukkoon.
Näyttelyssä näkee piirroksia, akvarelleja, pienoisveistoksia ja kollaaseja, mutta myös käyttöesineitä ja uniikkeja, pseudonyymeillä varustettuja käsin valmistettuja kirjasia. Teokset heijastavat siskosten omaa aikaa välittömästi ja suoraan. Naistoimijoille hyvinkin harvinaisten sosiaali- ja yhteiskuntakriittisten kannanottojen rinnalla heidän tuotannossaan esiintyy uusin tavoin myös niin kanonisia taideteoksia kuin naiskuvaa. Tekijöillä oli aina välillä huumorin pilkahdus silmäkulmassaan.
Viron taidepiirit tutustuivat kolmen siskoksen teoksiin ensimmäistä kertaa vuonna 1919 Pallas-taideyhdistyksen kolmannessa näyttelyssä, jossa Kristine, Lydia ja Natalie Mei olivat ainoita naisia. Vanhin sisko Kristine oli valmistunut vuonna 1916 kuvanveistäjäksi ensimmäisenä virolaisnaisena Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulusta Helsingissä ja oli kotimaahan palattuaan aloittanut työt muovailuopettajana. Vuotta nuorempi Lydia oli opiskellut Pietarissa kolme vuotta arkkitehtuuria naisten korkeimmilla arkkitehtuurikursseilla sekä polyteknisessä instituutissa. Siskoksista nuorin, Natalie, joka debytoi vuoden 1919 näyttelyllä, aloitti omat taideopintonsa vasta kolme vuotta myöhemmin Pallas-taidekoulussa, josta hän valmistui – ensimmäisenä naisena – vuonna 1924. Viisi vuotta myöhemmin hän aloitti pukusuunnittelijana Estonia-teatterissa nostaen Viron skenografian uudelle tasolle. Myöhemmin hän jakoi tietojaan tuleville näyttämö- ja pukusuunnittelijoille taannoisessa Viron SNT:n valtiollisessa taideinstituutissa (nykyisessä Viron taideakatemiassa) melkein neljännesvuosisadan ajan. Lydia Meistä (myös Starkopf-Mei) tuli mestarillinen ja tuottelias akvarellisti, joka antoi oman panoksensa myös muutamien Viron vapaussodan monumenttien synnylle. Myöhemmällä iällään hän suunnitteli myös posliinimaalauksia. Kristine Mein (myös Mark) erikoisaloina olivat pienoisveistokset ja kalligrafia ja nuorimman siskonsa tavoin hänkin kuvitti kirjoja. Kaikki kolme siskosta ansaitsivat mainetta myös exlibristen suunnittelijoina.
Näyttelyssä Mein siskosten taiteelle tarjoavat laajaan kontekstin runsas kuvamateriaali sekä katsaus heidän ystäväverkostoonsa. Heidän lähimpien ystäviensä joukkoon kuuluivat taiteilijoista eri aikoina niin Dora Gordine, Peet Aren, Otto Krusten, Anton Starkopf, Karin Luts kuin myös Marita Walldén ja Albin Kaasinen.
Kuraattorit: Kai Stahl, Eha Komissarov, Ulrika Jõemägi
Näyttelyarkkitehti: Laura Pählapuu
Graafinen suunnittelija: Külli Kaats
Koordinaattori: Magdaleena Maasik