Lembit Sarapuu. Todellisuus ja todenmukaisuus
Paikka: 3. kerroksen, B-siipi
Sen kuudenkymmenen vuoden aikana, jolloin näyttelyn esilläoloaikana 92 vuotta täyttävä Lembit Sarapuu (1930) on toiminut taiteilijana, hänen luovia kokeilujaan on yhdistetty niin naivismiin (lähinnä 1960- ja 1970-luku), transavantgardismiin (1980-luku) kuin postmodernismiinkin (1980- ja 1990-luku). Hän ei kuitenkaan edustanut mitään niistä.
Sarapuu tulee taiteeseen melko kypsänä miehenä 1960-luvun alkupuolella lyhyen 1950-luvulle ajoittuneen armeijauran jälkeen ja valmistuttuaan Viron valtiollisesta taideinstituutista 1961. Hän on taiteessa Enn Põldroosinn ja Olav Maranin aikalainen, mutta pitää yhteyttä myös nuorempiin, ANK’64 -ryhmittymään kuuluneisiin taiteilijoihin. 1960-luvulla hän kokeilee sekä ”ankaraa tyyliä” ja hieman myöhemmin myös soosterilaista surrealismia, mutta päättää neuvostotaiteen virallisen linjan realismista poiketakseen löytää oman subjektiivisen ja melko yksinäisen polkunsa. Hän ei valitse dekoratiivista ja esteettistä modernia eikä psykedeelistä poppia, kuten monet ANK-sukupolven taiteilijat, ei realismin pehmeämpiä muunnelmia eikä myöskään soosterilaista ”muna-kala-kataja” -tyyppistä surrealismia.
Sarapuu löytää esikuvansa niin harrastelijataiteilijoiden naiiveista aiheista ja heidän osaamattomuudestaan johtuvista muodon deformaatioista kuin varhaisrenessanssin muotokuvamaalauksesta, barokin allegorioista, akateemisesta historiamaalauksesta sekä ns. alemmista genreistä: maisemista, alastonkuvista, laatukuvista jne. Niiden innoittamina hän luo oman taiteellisen universuminsa ja silittää vastakarvaan niin Neuvostoliiton utopistista ”realismia” kuin modernin taiteen muotoestetiikkaa ja suosii naivisteilta lainattua muotojen deformaatiota ja esimodernistisia akateemisia genrejä, joita käsittelee oman mielensä mukaan.
Hänen tuotantonsa toisessa päässä ovat tavalliset maisemat, alastonkuvat ja muotokuvat, toisessa päässä seksuaaliset, brutaalit ja groteskit mytologiset aiheet ja keskellä arkielämää ja ihmisen olemassaoloa käsittelevät allegoriset, ironiset ja nokkelat hahmot. Hän itse on kuvaillut taidettaan sukkulointina elämän todellisuuden ja todenmukaisuuden kuvaamisen välillä. Tästä on peräisin myös näyttelyn otsikko. Näyttely kokoaa taitelijan taiteelliset kokeilut kuuden vuosikymmenen ajalta.
Kuraattori ja näyttelyarkkitehti: Anders Härm
Graafinen suunnittelu: Martin Pedanik
Tekninen tuki: Kaarel Eelma
Koordinaattori: Tiiu Saadoja
Kiitämme kaikkia museoita, virastoja ja laitoksia sekä yksityisiä keräilijöitä, jotka ovat lainanneet teoksia näyttelyyn.
Kokoelmat: Fr. R. Kreutzwaldin muistomuseo, Viron taidemuseo, Viron taiteilijaliiton taidekokoelma (Kunstitaristu-säätiö), Viron Pankin museo, Viron palokuntamuseo, Tallinnan kirjallisuuskeskus, Tarton taidemuseo, Tarton yliopiston museo, Uuden taiteen museo, Viinistun taidemuseo ja yksityiskokoelmat
Kiitämme: Allee-galleria, Haus-galleria, Kadriorgin galleria, Postimees-rahasto, Vaal-galleria, Vernissage-taidegalleria
Piia Ausman, Maari Hinsberg, Loit Jõekalda, Sandra Jõgeva, Valdek Kaurit, Alfred Keller, Krista Kodres, Raido Krutto, Jaan Kõpper, August Künnapu, Vilen Künnapu, Jana Laanemäe, Tiina Määrmann, Andra Orn, Sven Pertens, Margus Punab, Katre Pärn, Kristiina Radevall, Artur Veeber