Irving Penn. Yksi ja monta maailmaa
Photo: Irving Penn (1917–2009). Balenciaga “Little Great Coat” (Lisa Fonssagrives-Penn). 1950, Paris. Moderna Museet, Sweden. © The Irving Penn Foundation
4. kerros, B-siipi
Irving Penniä (1917–2009) pidetään yhtenä aikamme merkittävimmistä valokuvaajista. Hän toimi sekä mainos- että muotikuvauksen parissa, ja häntä arvostettiin suuresti molemmilla aloilla. Penn kehitti muotokuvillaan, muotikuvillaan ja asetelmasarjoillaan ainutlaatuisen tyylin, jolle on tunnusomaista harkittuus, huolellisesti asetellut yksityiskohdat ja minimalistinen ilmaisu. Hän kuvasi lähes poikkeuksetta ateljeessa – varsinkin Manhattanilla sijaitsevassa työhuoneessa, mutta matkoilla myös pysähdyspaikoille pystytetyissä tilapäisissä studioissa.
Näyttely “Irving Penn. Yksi ja monta maailmaa” esittelee töitä Pennin tunnetuimmista valokuvasarjoista. Suurin osa niistä kuuluu Ruotsin Moderna Museetin kokoelmaan, johon valokuvaaja lahjoitti ne Ruotsissa syntyneen vaimonsa Lisa Fonssagrives-Pennin muistoksi vuonna 1995. Näyttelyn työt ovat peräisin yli 50 vuoden ajalta, ja niiden lisäksi on esillä reproja yhdysvaltalaisesta Voguesta ja muista aikakauslehdistä.
Lähes koko uransa ajan Irving Penn työskenteli Vogue-aikakauslehdelle. Voguen kansi oli vuonna 1943 Irving Pennin ensimmäinen julkaistu kansikuva. Se oli arvokkaista muotiasusteista tehty sommitelma, johon kuului hieman yllättäen myös sitruunoita esittävä taulu. Viimeinen Pennin kuvaama Voguen kansikuva ilmestyi toukokuussa 2004. Hänestä tuli Harper’s Bazaarille työskennelleen Richard Avedonin rinnalla toinen johtava muotivalokuvaaja, jonka tuotannolla oli suuri merkitys muotikuvan konventioiden kehitykseen. Muotivalokuvaajien menestys johtui muun muassa siitä, että heidän töitään ilmestyi painettuna viikoittain ja valokuvaajan nimi mainittiin aina laajalevikkisten muotijuttujen yhteydessä.
Penn oli saanut taidealan koulutuksen, ja hän tunsi hyvin sekä nyky- että vanhempaa taidetta. Hänen asetelmistaan löytyy viitteitä taidehistorian merkkihenkilöihin, ja erityisen silmiinpistävää on kiinnostus 1600-lvuun alun ja 1700-luvun eurooppalaisiin asetelmiin. Vaikka Pennin asetelmista tunnistaa aina taidehistorian vaikutteita, hän käyttää valokuvan mahdollisuuksia myös täysin uudenlaisten kuvien luomiseen, jotka valaisevat niitä ihmisyyden puolia, joita historiallisissa maalauksissa ei näe.
Pennin valokuvaajanuraan kuuluivat sekä tilaustyöt että taidevalokuvaus. 1970-luvulta alkaen Penn omistautui ennen kaikkea näyttelyiden tekemiselle ja kirjojen julkaisemiselle. Vuonna 1984 New Yorkin modernin taiteen museo MoMA järjesti laajan katsausnäyttelyn Pennin tuotannosta, ja vuonna 1985 Pennille myönnettiin kansainvälinen Hasselbladin valokuvapalkinto.
Irving Penn matkusteli paljon. Monilla matkoillaan harvinaisiin maailmankolkkiin hän ei pystynyt käyttämään kiinteää studiota, minkä vuoksi hän matkoilla pystytti assistenttien avulla väliaikaisen ateljeen. Uudessa-Guineassa, Marokossa ja Dahomeyssa (nykyinen Benin) kuvattuja töitä on kutsuttu Pennin etnografiseksi sarjaksi. Nämä matkoilla kuvatut työt muistuttavat eniten muotikuvaa, kun niitä vertaa Pennin muuhun tuotantoon. Esimerkiksi Voguessa ilmestyi vuonna 1967 Dahomeyssa kuvattu sarja, josta huomaa, kuinka kuvattavat tavoittelevat kauneutta vaatteilla, koruilla ja kehon koristeilla.
Irving Pennin ateljee Manhattanilla pysyy koko ajan muuttumattomana – siinä on valkoiset seinät, harmaat ovet ja kuluneet lattiat. Dramaattisen taustan tai luonnollisen ympäristön sijasta hän kuvasi malleja siivoamattomassa, lähes tyhjässä ateljeessaan. Toinen Pennin suosima kuvaustapa oli mallin asettaminen huoneen nurkkaan. Silloin kuvaaja neuvoi malliaan pelkästään katsomaan kameraan ja antamaan kehon puhua puolestaan. Näin hän kuvasi monia tunnettuja kulttuurihenkilöitä, mm. taiteilija Salvador Dalía, muotitaiteilija Elsa Schiaparellia ja säveltäjä Igor Stravinskia.
Vuonna 1950 Irving Penn aloitti muotikuvien ja kulttuurihenkilöiden kuvaamisen rinnalla työläisiä käsittelevän sarjan, joka sai nimekseen Yksinkertaisia ammatteja. Yleensä Penn kuvasi heidät seisoaltaan, suoraan edestäpäin ja työvaatteissa, kädessä ammatille tyypillinen työkalu. Kuvat esittävät arvokkuutta huokuvia työläisiä kunnioittavasti ja esittelevät sekä ammatteja että niissä toimivia ihmisiä.
Irving Pennin taiteellisen perinnön ensi näkemältä eri-ilmeisiä valokuvasarjoja yhdistää omaperäinen kuvaustapa, joka ilmenee kuvattavien erityisessä, vaativassa ja yksityiskohtaisessa ikuistamisessa. Päästäkseen toivottuun tulokseen Penn kuvasi kaikki henkilöt samanlaista taustaa vasten. Näyttelyssä edustetut mitä erilaisimmat kuvamaailmat ovat itse asiassa syntyneet yhdessä ainoassa huoneessa – Irving Pennin ateljeessa
Kuraattorit: Andreas Nilsson ja John Peter Nilsson
Näyttelyn järjestäjä: Moderna Museet Ruotsi yhteistyössä taidemuseo Kumun kanssa
Yhteistyökumppani: Irving Pennin säätiö