Force majeure. Tarinoita virolaisen taiteen tuhoutumisesta ja katoamisesta
3. kerros, B-siipi
Kumussa avataan konseptuaalinen näyttely Force majeure. Tarinoita virolaisen taiteen tuhoutumisesta ja katoamisesta, jossa katsojalle kerrotaan satojen kadoinneiden teosten kohtalosta.
Viron taiteen näkyvän historian rinnalla on toinen, salattu puoli: tuhoutuneet tai kadonneet teokset, jotka joskus käsittävät kokonaisia taiteilijan luomiskausia. Kadonneiden teosten kohtalossa ratkaiseva force majeure on ollut sattuma ja historian tapahtumat. Virolaisen taiteen syntytarina on tiiviisti sidoksissa mullistaviin historiallisiin tapahtumiin. Ratkaisevia olivat vuoden 1905 vallankumous, monien nuorten taiteilijoiden kaatuminen vapaussodassa, tasavallan perustaminen ja kartanoiden valtiollistaminen sekä saksalaisten ja heidän varojensa siirtyminen Saksaan vuonna 1939. Toinen maailmansota toi tietenkin mukanaan kaaoksen.
Galleria
Vuosina 1900–1945 katosi tai tuhoutui enemmän taideteoksia kuin koskaan aiemmin tai myöhemmin. Tiedot näistä teoksista ovat äärimmäisen puutteellisia, eikä niitä yleensä edes ole. Kadonneiden tai tuhoutuneiden töiden listalla on tuhansia töitä Viron nimekkäimmiltä taiteilijoilta kuten Amandus Adamson, August Jansen, Nikolai Triik, Ants Laikmaa, Johannes Greenberg, Ado Vabbe, Edmond Arnold Blumenfeldt, Konrad Mägi, Kristjan Raud ja Paul Burman.
Kuraattori Liis Pählapuun mukaan näyttelyn tavoitteena on antaa yleiskuva vuosina 1900–1945 kadonneista töistä. Kyseessä on ensimmäinen yritys valaista tuhoutuneiden teosten monimutkaista tematiikkaa. Pääpaino on juuri sodan tuhoissa kärsineillä valtiollisilla ja yksityisillä kokoelmilla ja aikakauden merkittävien taiteilijoiden tuotannolla, joiden osuus vuosina 1920–1940 syntyneissä kokoelmissa oli kaikkein laajin.
Näyttelyn yhteydessä julkaistaan Liis Pählapuun toimittama runsaaseen arkistomateriaaliin perustuva kirja.
Näyttelyn Facebook-sivulla on valokuvia kadonneista teoksista. Näyttelyn Facebook-sivulla on valokuvia kadonneista teoksista. Toivomme, että yhteisön avulla niitä löytyisi. Sivulla annetaan tietoa näistä teoksista. Myös niitä koskevat kommentit ja muistot ovat tervetulleita. Sivulla voi myös julkaista valokuvia tuntemattomien taiteilijoiden töistä, joille koetetaan yhdessä löytää tekijä.
Näyttelyyn liittyy myös yleisötilaisuuksia, mm. 31.3. järjestettävä Viron taidemuseon konservaattorin Alar Nurksen työpaja, jossa annetaan taideteosten hoitoa ja esillepanoa koskevia neuvoja. 6. ja 13.3. pidetään perheaamu, jossa etsitään jälkiä kadonneista teoksista.
Kuraattori: Liis Pählapuu
Näyttelyarkkitehti ja graafinen suunnittelija: Liina Siib
Kiitämme: Mai Levin, Tiiu Talvistu, Mare Joonsalu, Peeter Talvistu, Pekka Erelt, Enn Kunila, Indrek Ilomets, Eero Epner, Tiit Jürna, Ulrika Jõemägi, Helen Melesk, Külli Kaats, Rita Kroon, Anne Untera, Renita Raudsepp, Kaidi Vahar, Liina Siib
Edmond Arnold Blumenfeldt. Notre Dame. 1924. Tuhoutunut