Rakennus

Taidemuseo Kumu eli Kumu on rakennus, jolla on symbolinen merkitys. Se on virolaisten taidemuseohaaveiden täyttymys. Rakennuksen pohjapiirros on pyöreä, ja se on istutettu taiten vaativaan ympäristöön, minkä vuoksi sen valmistuminen on saanut jakamatonta kiitosta.

Lähes 25 000 -neliöisessä museorakennuksessa on läpi talon nouseva atrium ja seitsemän kerrosta, joista kaksi on maan alla. Museoon mahtuu yhteensä 400 vierasta kerrallaan. Käytännössä enemmänkin.

Rakennuksen maanalaisissa kerroksissa on säilytystilat, joissa sijaitsee suurin osa Viron taidemuseon lähes 60 000 näyttelyesineestä. Uudessa museossa taide on esillä kolmessa maanpäällisessä kerroksessa. Yhteen kerrokseen mahtuu näytteille lähes tuhat taideteosta.

Kumun rakennuksen arkkitehtuurin on suunnitellut suomalainen arkkitehti Pekka Vapaavuori (synt. 1962), joka voitti museorakennuksesta1993–1994 järjestetyn arkkitehtuurikilpailun projektillaan Circulos. Kansainvälinen tuomaristo valitsi sen yksimielisesti kilpailuun kymmenestä eri maasta tulleen 233 projektin joukosta. Vapaavuori antoi avaralla atriumilla varustamalleen rakennukselle ympyrän muodon, johon viittaa myös kilpailutyön nimi. Huone on sijoitettu onnistuneesti Lasnamäen kalkkikiviseen rinteeseen, minkä vuoksi se on koostaan huolimatta sopusoinnussa Kadriorgin puiston ikiaikaisen intiimiyden kanssa. Säilytystilat ja tekniset kerrokset on sijoitettu kahteen kellarikerrokseen. Materiaaleina arkkitehti on käyttänyt paikalliselle perinteelle ominaisia luonnonmateriaaleja kuten dolomiittia, puuta ja kuparia. Teknisesti rakennus täyttää kaikki nykyaikaiselle museorakennukselle asetettavat vaatimukset. Rakennuksessa on taideteosten optimaaliseen säilyttämiseen ja esille panoon tarvittavat olosuhteet, ja se tarjoaa ihanteelliset olosuhteet museon eri rakenneyksiköiden toimintaan.

Kumun arkkitehtuurilla on kolme ulottuvuutta, jotka ovat merkittäviä paitsi museon, myös ympäristön muokkaamisen, sen arvon kohottamisen ja sen tajuamisen näkökulmasta. Ensinnäkin Pietari Suuren aikana puisto jäi kesken. Sen oli tarkoitus päättyä nykyisen Kumun kohdalla. Se oli kaupungin, yhden kulttuurialueen, raja. Symbolina suuremman rakenteen sisällä museon sijainti on oivallinen. Sillä toisen ulottuvuuden kannalta tarkasteltuna Kumu ei lopeta mitään, vaan se toimii jatkajana ja yhdistäjänä vanhan, vakiintuneen kaupungin ja uusien alueiden välillä. Kolmanneksi Kumun arkkitehtoninen muoto on ajaton. Sfäärin, kaaren muoto liittyy aina johonkin ikuiseen, johonkin, jossa on alkukantaista voimaa. Kehän motiivi kerää ja säteilee energiaa, ja arkkitehdin lahjakkuudesta on syntynyt museorakennus, jolla on suurempi merkitys kuin olla pelkkä moderni tai nykyaikainen rakennus. Rakennuksen arkkitehtuurissa ulkoinen ja sisäinen muoto ovat äärimmäisen hyvässä tasapainossa.